10/23/2012

METTÄSÄ TAAS


PHOTOGRAPHER: SARA LEHTOMAA
MODEL: SANNI-VEERA KAUNISTO


A week ago I dragged (along with my camera) Sanni-Veera with me into the forest. The original idea was to take a bunch of gloomy fall depression reflecting photos, but the result was something quite different. Surely very beautiful but not as gloomy as I was hoping for them to be. Instead they have a Twilight - vibe to them, which I'm sure all vampire fans will appreciate. However, that was not quite the direction I was going for... Huge thanks to Sanni-Veera who agreed to model for me, not bad for a rookie!

- - -

Raahasin viikko sitten kamera kourassani Sanni-Veeran Ruissalon metsiin. Alkuperäisenä ajatuksena oli ottaa syysmasennusta heijastavia synkkiä kuvia, mutta lopputulos ei oikein osunut kohdalleen. Todella herkkiä ja kauniita kuvia sain muistikortilleni tallennettua, mutta synkkyys niistä jäi kuitenkin puuttumaan. Sen sijaan niissä on pienoinen Twilight - viba, jota varmasti kaikki vampyyrifanit osaavat arvostaa. Itse hain kuitenkin hieman eri näkökulmaa...hehe. Tuhannet kiitokset Sanni-Veeralle malliehdokkuudesta, ei pahempi suoritus lähes kokemattomalta!

10/16/2012

FOREST FUN



A couple of weeks ago I managed to drag my ass outside thanks to the stunning weather and capture a few moments out in the nature. It was nice to get completely absorbed and instead of directing a model for a change just concentrate on shooting. Unfortunately I don't get to do that so often because a) either I'm too tired to head out after work or b) the weather is simply too lousy to bother. I'm so utterly and completely fed up with the Finnish weather. The rain never seems to end and the sky is always some shade of gray. Makes you moody.

- - -

Olin tossa parisen viikkoa sitten Ruissalon rehevissä metsissä kuvailemassa kun ruska vihdoin viimein saapui. Samalla tuli testailtua tota uutta objektia ja sen soveltuvuutta luontokuvaukseen. Erittäin hyvin tuloksin (henkilökohtainen mielipide). Ja kyseessä oleva objektihan on siis Canonin 85 millinen (f/1.8). Oli ihan kiva välillä taas vaihteeksi upota täysin itse valokuvaamiseen mallin ohjaamisen sijaan. Valitettavasti ei tuu pahemmin harrastettua kun a) oon useimmiten joko liian väsynyt lähteäkseni tai b) luonto on vaan kertakaikkisen vittumainen kaatosateineen ja jäätävine tuulineen. Tänä syksynä onkin tullut jo ihan tarpeeksi vettä taivaalta. Nyt riitti kiitos.

10/11/2012

AHDISTAAA



Briefly what has been going on in my miserable life. The weather is continuously shit and has been preventing me from photographing outside. I've been trying for weeks to do a photo shoot with Sanni but without success. Luckily it's starting to get less rainy and more sunny and we might even make it happen this weekend. Another thing that's been bothering me a lot is the fact that I look like the bellringer of Notre Dame. My eye has been infected for a week now and is swollen big time. I've done my best to avoid public places but unfortunately I need to go through the city center everyday for work. Can't even tell you how much I'm waiting for the day I'll look normal again ;___; Below is one of the many songs I've been listening to a lot during the past days I've spent alone in my chamber hiding away from people.

- - -

Hei vaan. Mua alkaa pikkuhiljaa nyppimään tää elämä. Koska a) sääennusteet ovat epäluotettavia ja pilaavat kuvaussuunnitelmani ja b) mulla on silmäluomitulehdus ja näytän Notre Damen kellonsoittajalta. Tosiaan, oon jo viikkoja yrittänyt lähteä Sannin kanssa ulos ottamaan kauniita ruskakuvia mutta sää ei yksinkertaisesti vaan suosi. Ollaan jo pariin otteeseen sovittu jo päiväkin siinä luulossa että luvassa on auringonpaistetta, mutta nekin kerrat ollaan jouduttu perumaan kun sääennusteet on kussu niin pahasti. Onneksi viimepäivinä toi sade on kuitenkin hellittänyt ja saadaan ehkä jopa aikaiseksi lähteä sunnuntaina kuvaamaan (ellei ennuste tee täyskäännöstä). Toinen viimeaikoina vaivannut asia on mun erittäin tulehtunut erittäin ruman näköinen silmä. En oo pahemmin kehdannut näyttäytyä julkisilla paikoilla ja taitaa nyt Hullutkin Päivät jäädä multa kokonaan väliin. Välttyäkseni ihmisten tuijotuksilta olen joka päivä suunnannut suoraan töistä kotiin. Tämä mun eristäytyminen alkaa jo ottamaan koville mutta onneksi sentään poikaystäväni on käynyt katsomassa mua (ja mun silmää)... Loppuun vielä biisi, jota on tullut kuunneltua erityisen paljon päivinä, jotka olen viettänyt eristys-kammiossani.


  

10/09/2012

PARDIT OVAT PARHAAT



My brother just reached the age of 16 last week. To celebrate it we had a very small, very intimate family get-together with a very small (but delicious) cake and 16 candles. Still doesn't compensate the fact that we actually had forgot all about his birthday. He was probably expecting breakfast in bed accompanied by a Happy Birthday song. Well, he had to taste the salt of life and suffer through the disappointment because no special treatment was he getting. Luckily one of us discovered in time what day it was which after begun the desperate search of a birthday cake for his last minute sweet sixteen. Of course, we could've pretended that we had "supposedly forgot" in order to surprise him but we're honest folks. Luckily my brother was merciful.

- - -

Veljeni täytti tässä taannoin 16 vuotta. Pidettiin tämän merkittävän tapahtuman kunniaksi pienet intiimit perheenkeskeiset kekkerit synttärikakun ja kynttilöiden kera. Vaikka kuinka hienot kekkerit pidettiinkin totuushan on kuitenkin se että oltiin kaikki unohdettu Martinin synttärit. Sehän oli odottanut Paljon onnea vaan säestämää herätystä ja aamiaista petiin. Surullista kyllä hän joutui nielemään pettymyksen karvasta kalkkia, sillä päivä alkoi niinkuin mikätahansa päivä eikä erikoiskohtelua herunut. Onneksi joku meistä (se en ollut minä) kuitenkin hoksasi ajoissa että jokin oli pielessä. Päätettiin pitää last minute pardit. Olisihan sitä tietenkin voinut teeskennellä että oltiin "mukamas unohdettu" sen synttärit ja tarkoituksena oli alunperinkin yllättää syntymäpäiväsankari illalla tämän jo vaivuttua epätoivoon. Mutta ollaan rehellistä porukkaa ja myönnettiin unohdus anteeksipyyntöjen kera. Onneksi veljeni oli armelias.

10/05/2012

MUSTAVALKOISTA


PHOTOGRAPHER: SARA LEHTOMAA
MODELS: VEERA VÄNTTINEN, SAKARI LANKINEN
STYLING: SARA LEHTOMAA